Ylioppilas- ja itsenäisyysjuhla
Ylioppilas- ja itsenäisyyspäiväjuhlaa vietettiin 3.12. Tänä syksynä lukiostamme valmistui yksi uusi ylioppilas.
Tilaisuus alkoi juhlavasti Suomen lipun saapumisella juhlatilaan. Lippua kantoi Ukko Tuomas, ja airueina olivat Milla Miikki ja Laura Kangas.
Rehtorin tervetulosanojen jälkeen ohjelmassa oli Vapauden viesti ja veteraanien viestikapulan luovuttaminen. Kolmannen luokan opiskelija Arttu Lassheikki luovutti viestikapulan toisen vuoden opiskelijalle Janne Lakkapäälle ja välitti veteraanien viestin: "Silloin kun me nykyiset veteraanit olimme nuoria, meidän tunnuslauseemme oli: Veljeä ei jätetä. Tämän viestin myötä haluamme jättää yhä uusille sukupolville vetoomuksemme: Nuoria ei unohdeta. Toivomme ja uskomme, että tämä viesti siirtyy joka vuosi ylimmältä kouluikäluokalta seuraavalle, niin kuin isänmaamme vapauden vaaliminen on kulkenut vahvana verenperintöjä väistyvältä sukupolvelta nousevalle."
Juhlapuheen piti abiturientti Santeri Nurminen. Puheessaan hän muistutti, että vaikka Suomen historiassa on tapahtunut paljon tärkeitä asioita ennen ja jälkeen talvi- ja jatkosodan, ovat nämä kaksi sotaa kuitenkin rakentaneet suomalaista identiteettiä aivan erityisellä tavalla: "Uskon jokaisen suomalaisen joskus miettineen, millaista oli istua pakkasessa ja pimeässä. Miltä haisevat ruuti ja veri heinäkuisena kesäpäivänä? Miltä pommin moukaroima maisema näyttää? Sanat eivät sille anna ansiota, eikä mieli pysty sitä kuvittelemaan. Rohkeat ihmiset kokivat sanoinkuvaamattomia asioita: uhrauksia uhrausten jälkeen, jälkipolvien tähden. Siitä minä olen totisesti kiitollinen."
Nurminen vertasi puheessaan Suomen talvi- ja jatkosotaa Yhdysvaltain sisällissodan verisimpään taisteluun Gettysbergissa heinäkuussa 1863: "Tämä kolme päivää kestänyt konflikti on saanut kotimaassaan samanlaisen identiteettiä rakentavat aseman kuin talvi- ja jatkosota Suomessa. - - Kuuluisa yhdysvaltalainen novellisti William Faulkner kirjassaan Intruder in the Dust 1948 kuvailee osuvasti, miten aatteen puolesta taisteleminen sekä kuoleminen häkellyttää mieltä. Faulkner sanoo, että USA:n eteläosissa ei ole ihmistä, joka ei olisi pohtinut, millaista oli ylittää ne pellot vuonna 1863."
Juhlan musiikista vastasivat tutusti abiturientit Antti Naasko ja Senni Välimaa. Senni lauloi Antin säestämänä Petri Laaksosen laulun Täällä pohjantähden alla.
Ryhmänohjaaja Markus Pessan kokoama kuvaesitys "Muistoja lukiovuosilta" toimi siirtymänä itsenäisyyden julistamisesta uuden ylioppilaan juhlistamiseen.
Kuvaesityksen jälkeen Sari-rehtori piti kauniin onnittelupuheen uudelle ylioppilaalle, Don Hämäläiselle, ja muistutti elämän realiteeteista: "Elämä ei ole suora, punainen lanka, johon tarttumalla saavuttaa unelmansa ja pääsee tavoitteisiinsa. Elämä on hämähäkin taidokas verkko, jonka jokainen seitti ja sen kiinnityspiste on merkityksellinen, vaikka se ei ensisilmäyksellä siltä vaikutakaan. Elämä ei ole salainen numerosarja pakohuoneen oven lukossa, jonka saa auki vain vastaamalla oikein esitettyihin kysymyksiin. Elämä on adventtikalenteri, jonka luukut voi aivan hyvin, ilman sen suurempaa katastrofia avata juuri siinä järjestyksessä, kuin haluaa ja milloin haluaa. Valkolakki tuossa pöydällä kertoo, että yksi seitti on löytänyt kiinnityspisteensä, yksi luukku on avattu ja seuraava odottaa jo avaamista."
Rehtori kiitti puhessaan Donia hyväntuulisuudesta, ystävällisyydestä ja positiivisuudesta, jolla Don ilahdutti paitsi lukion omaa väkeä, erityisesti myös lukion kansainvälisiä vieraita, jotka Don sai sydämellisellä olemuksellaan tuntemaan itsensä erittäin tervetulleiksi.
Ylioppilaan lakituksen ja Gaudeamus Igitur -laulun jälkeen juhla päättyi Maamme-lauluun.
Onnea ylioppilas Donille ja hänen läheisilleen!
Teksti ja kuvat Terhi Hammare